Työn lähtökohtana on varpunen esikaupunkilaisena ja sosiaalisena lintuna. Linnun arkipäiväisyys ja levinneisyys yhdistyvät alueen ihmisten elämään. Varpunen elää ympäri maailmaa ja sen ”puhe” vaihtelee sen asuinalueen mukaan.
Pauli Tapion runot ilmestyvät näytölle kirjoitettuina tai ajateltuina. Runot leikkivät sanojen moniselitteisyydellä ja linnunlaulun piirteillä. Runoissa on viittauksia Koivukylän alueeseen, eri kieliin ja perinteisiin, sekä varpusen lauluun ja liikkeisiin. Koivukylän seudulla puhutaan runoissa käytettyjä kieliä.
Teoksen taustalla on käsitys siitä, että on mahdotonta täysin ymmärtää eri lajeja, kulttuureja tai kieliä.